Kallion lukio

Jos olisin aivan pienesti vähemmän panostanut kouluun, en olis päässyt Kallioon. Onneks luin niihin pariin kokeeseen, joten mulla oli pisteitä riittävästi.
Tää on parhaita juttuja mitä mulle on koskaan tapahtunut.
!!!!KALLIOOOOOO!!!

Haaaistakaa viiiitttuuuu

Haluan ilmaista syvän turhautumisen itseeni.
Minä idiootti en sitten ollut käynyt melkein puoleen vuoteen katsomassa erästä ihmistä josta pidän. Vaikka hän asuu, tai siis no. Asui. Samassa rapussa. Vittu kymmenen metrin matka meiltä hänen asuntoonsa.
   Sitten kun päätin että käyn katsomassa häntä viimeistään ylihuomenna, saan tietää äidiltäni että se ei enää ole mahdollista. Hän sai aivoverenvuodon, on tajuttomana sairaalassa eikä enää kaiken todennäköisyyden mukaan herää.
Jaakko. Haista vittu.

Longboarding on hieno laji.

Ostin yhdeltä Janilta itselleni käytetyn lonkun. Laitan kuvia ja videota siitä jossain vaiheessa nettiin, kun saadaan vähän kuvailtua ja edattua vanhaa kuvamateriaalia.
   Lähdin tänään hieman kipeän oloisena aamulla lonkkaamaan tietäen, että kohta rupeaa kuitenkin satamaan. Rullasin koulumme kohdalle. Siellä on sellainen pitkä mäki. Se on ehkä aavistuksen liian loiva, mutta ihan hyvä mulle, koska olen vasta aloittanut.
   Mun varusteet on hassut, renkaat on liian kovat mestoihin jossa on vähänkään karkeampi asvaltti tai jossain yks hiekanjyvänen. Lähtee vahingossa slideemään joka käännöksessä. Taaemmassa trukkipalassa on reikä. Se on vähän kuumottava mun mielestä. Mutta, en mä varmaan siihen kuole. Voisin ostaa siihen uuden. Ja ehkä pehmeemmät renkaatkin. Sellanenkin mielenräjäyttävä asia: MÄ KÄYTÄN SUOJIA! KOKO SETTIÄ!
   Mulla on ranne-, kyynär- ja polvisuojat ja kypärä. Mä oon jotenkin oudolla tavalla ylpeä siitä samaan aikaan kun tiirailen että ...ei kai tuttuja näy, VOI EI TUOLLA ON JOKU TUTTU OMG äkkiä piiloon...
   Mutta. Sellanen juttu että lonkatkaa! Se on kivaa! Se on ihanaa! Tulee ihanan vapaa olo, hyvin tyydyttävää puuhaa.

Joku karman laki tai jotain

Sarja asioita, jotka ovat tulleet takaisin menneisyydestäni minua kummittelemaan.                                     Feidasin joskus vähän liikaa ihmisiä. Monessa eri tapauksessa, eräs tyyppi meinas jopa sen takia menettää henkensä, tavallaan. Nyt sit täs viikon aikana kaikki on feidaillu mua.
   Soitin eräänä iltana noin 20:lle eri henkilölle. Ketään ei kiinnostanu, tai jos kiinnosti ni ei päässy.
  Sit ku menin Alppipuistoon harhailemaan, löysin kaveriporukan, johon olisin voinut mennä mutta olin menneisyydessäni ollut erittäin kusipäinen yhdelle tämän kaveriporukan jäsenistä, joka nähdessäni minut käänsi katseensa pois. Kävelin eteen päin. Sitten yksi heistä soitti minulle, että tule moikkamaan. Epäröin, mutta lähdin kuitenkin kävelemään hänen luokseen, koska muut kaveriporukasta olivat väliaikaisesti poissa hänen luotaan. Juttelin hänen kanssaan. Koko ajan teki mieli lähteä ettei tarvitsisi kohdata sitä tyyppiä joka kohta saapuisi.
   Kun hän saapui, kuitenkin tarjosin savuketta ja pyysin hänet puhumaan itseni kanssa sivummalle. Selitin hänelle yksinkertaisesti aika kattavasti elämästäni jotain yleishuttua jotta hän ymmärtäisi. Pyysin anteeksi. Hän tuntui antavan jollain tasolla anteeksi. Ainakin nyt olin rehellinen, vaikka en voi tietää sainko hyväksyntää.
   Sitten. Törmäsin erääseen tyttöön jota pelkäsin, koska näin oman turhamaisen ja typerän puoleni häneen liittyvissä muistoissa. En ollut tavannut häntä noin puoleen vuoteen. Ensimmäistä kertaa pakenin, mutta toisella kerralla rohkaisin itseni ja menin juttelemaan. Tuli parempi mieli kun tajusin että asiat oli kuopattuja ja unohdettuja.
   Tapasin myös erään ihmisen joka herättää minussa vihantunteita (häntäkään en ole nähnyt kuukausiin). Kun hän meni tekemään jotain todella typerää ja sai raivot niskalleen, katsoin näytöstä ja totesin että hän ei välttämättä ansaitse niitä mutta maailman radallaan pysymiseen tarvitaan pieniä ohjelmapäivityksiä.
   Kestoihastukseni leikki minulla. Ei ollut sitä pitkään aikaan tehnyt. Ehkä mä sen ansaitsin, tajutakseni ettei aina ole niin helppoa olla olematta draamaileva teini.
   Eräs ihastuttava naishenkilö playasi minua. En koskaan ole mukana jos joku haluaa pelata, olen aina ulkopuolella. Itse vain leikin. Sitten sain ystävältäni haukkuja, jotka pureutuivat hyvin syvälle ehkä tietyn mielentilan, ehkä ystävyyttämme purkavan rakenteen takia.
   Lisäksi sain tietää talvella kuolleen ystäväni kuolinsyyn. Pääsin tietystä ahdistuksesta, vaikka tietysti aina hieman pistää miettimään.
   Luulen että nyt puuttuu vain se, että eräs ihminen pakotettaisiin puhumaan kanssani. Elämäni suurimpiin traumoihin kuuluva tapahtuma ei ole saanut mitään pienintäkään selvitystä mistään suunnasta, tiedän vain, että ihmiset puhuvat minusta paljon pahaa sen takia.

Tää nyt on vähän hassua

Oon ollu enemmän tai vähemmän päihtynyt tässä vähän liian pitkään ja jotenkin tänäänkin kutsuu pieni pään stimuloiminen. Mulla on hyvä fiilis silti.
   Tapasin eilen ihanan tytön. Tai no, monta ihanaa tyttöä. Mutta varsinkin yhden. Mulla on sellanen tunne että kerrankin tulee jonkinnäköinen sellainen suhde, josta mun ei tartti saada mitään omantunnontuskia tai kukaan ei ala draamailee tai mitään. Mä luulen että mä saan olla ihan viattomana laastaripoikana. Ajatus tuntuu ihan hyvältä.
   Oon nykyään ihan koukussa UZVAan. Uoma on soinu tässä nyt koko kesäloman ajan joka päivä ainakin yhen kerran läpi. Kuulostaa niin pirun hyvältä, tulee hyvä olo kun kuuntelee. =)

   Pitäiskö mennä kuntoilemaan.

Mielenkiintoista

Merenpohja säteilee kirkkaana allani. Laineet muodostavat kirkkaampia kohtia ja varjoja kivien väliin. Hiukseni ovat ne laineet. Olen osa sitä maisemaa. Kehoani ei ole. Pian alkaa tuulla kovaa ja lennän tunnelissa, jossa viininpunaiset verhonkankaat liehuvat ympärilläni kuvitteellisen ilman myrskytessä todistaen että nyt olen oman pääni sisällä ja tulen olemaan vielä pitkän hetken. Aina välillä tyttö huutaa minulle jotain. Otan kännykän käteeni ja laitan Overture 1928:n soimaan. Liidän. Lennän. Leijun. Sukellan. D5... ...A5....  ...B5.... ...Soolo.
"You can't dance... aahahahahhahaahahaahahaHHAHAHAHHAHA...!"

hihiiiii

Olen tässä vaan huomannut että kaloritarpeeni on aivojeni mielestä about kaks kertaa suurempi ku mun ruumiin mielestä. Vittu. Kuulostan kaiken lisäksi ihan lissulta ku valitan tästä mutta kun mua ahdistaa koska mä en ihan oikeasti osaa hallita itseäni näissä tuntemuksissa ja ei muuten mut MUN TERVEYS MENEE, SAATANA SOIKOON! Mä kuolen viiskymppisenä veritulppaan tai johonkin ku mun elimistö on täynnä rasvaa ja suolaa ja mun lihakset ei toimi ja mun keuhkot on paskana tupakoinnin takia.
     Mä ihan oikeasti voisin harkita jotain ammattiapua. Tai ihan vaan itse tehdä jotain. Mut päädyn aina tähän samaan tilanteeseen, että mulla on taas joku ongelma. Mulla on tässä joku tällainen kehää kiertävä elämäntapa.
    Väsyttää ja nälättää ja pelkään ruokaa ja vedän kahvia jotta ei olisi nälkä ja on kipeä olo. Kävin tänään muuten liikkatunnilla. Jeejee.
   MUTTA NYT ILOISEMPAAN AIHEESEEN! DEVININ KEIKKA!

    Se keikka oli aivan loistava.

Mä sain varmaankin joka biisin aikana musiikkiorgasmin ja oli vaan ihan sika ihanaa hyppiä ja pomppia ja tanssata ihmisten seassa ja kuunnella mulle semi uutta musaa joka kuitenkin ehti ennen tota keikkaa jonku parin tunnin kuuntelulla tulla osaksi mun musamakua. Ja siis kun ne soitti viimeisenä Bend It Like Benderin (katso viime blogimerkintä), Devin otti ihmisiä lavalle tanssimaan ja laulamaan ja siis HERRAJUMALA SE OLI IHANAA mut outoa oli se, että mä olin siinä viiden metrin säteellä itsestäni ainoa joka tanssi sen viimeisen biisin aikana, ku olin käyny vessassa juomassa ja joutunu sivummalle siitä paikasta missä olin alunperin. Rakastuin Deviniin. Ja ANNEKE oli ihan VITUN LOISTAVA LAULAJA!!! SE OLI LIVENÄ VIELÄ ENEMMÄN PARHAUTTA KU LEVYLLÄ!!!!!!!! Ayreonista kaksi ihanaa laulajaa, mitä enempää voi toivoa. 

Kenties kännykkää jonka saan huomenna. Vihdoinkin. Ihan sen takia että nykyinen lagaa ihan vitusti.

Hei heiheihei hiehiehieh ihe ih hyvää päivänjatkoa. : )