Kallion lukio

Jos olisin aivan pienesti vähemmän panostanut kouluun, en olis päässyt Kallioon. Onneks luin niihin pariin kokeeseen, joten mulla oli pisteitä riittävästi.
Tää on parhaita juttuja mitä mulle on koskaan tapahtunut.
!!!!KALLIOOOOOO!!!

Haaaistakaa viiiitttuuuu

Haluan ilmaista syvän turhautumisen itseeni.
Minä idiootti en sitten ollut käynyt melkein puoleen vuoteen katsomassa erästä ihmistä josta pidän. Vaikka hän asuu, tai siis no. Asui. Samassa rapussa. Vittu kymmenen metrin matka meiltä hänen asuntoonsa.
   Sitten kun päätin että käyn katsomassa häntä viimeistään ylihuomenna, saan tietää äidiltäni että se ei enää ole mahdollista. Hän sai aivoverenvuodon, on tajuttomana sairaalassa eikä enää kaiken todennäköisyyden mukaan herää.
Jaakko. Haista vittu.

Longboarding on hieno laji.

Ostin yhdeltä Janilta itselleni käytetyn lonkun. Laitan kuvia ja videota siitä jossain vaiheessa nettiin, kun saadaan vähän kuvailtua ja edattua vanhaa kuvamateriaalia.
   Lähdin tänään hieman kipeän oloisena aamulla lonkkaamaan tietäen, että kohta rupeaa kuitenkin satamaan. Rullasin koulumme kohdalle. Siellä on sellainen pitkä mäki. Se on ehkä aavistuksen liian loiva, mutta ihan hyvä mulle, koska olen vasta aloittanut.
   Mun varusteet on hassut, renkaat on liian kovat mestoihin jossa on vähänkään karkeampi asvaltti tai jossain yks hiekanjyvänen. Lähtee vahingossa slideemään joka käännöksessä. Taaemmassa trukkipalassa on reikä. Se on vähän kuumottava mun mielestä. Mutta, en mä varmaan siihen kuole. Voisin ostaa siihen uuden. Ja ehkä pehmeemmät renkaatkin. Sellanenkin mielenräjäyttävä asia: MÄ KÄYTÄN SUOJIA! KOKO SETTIÄ!
   Mulla on ranne-, kyynär- ja polvisuojat ja kypärä. Mä oon jotenkin oudolla tavalla ylpeä siitä samaan aikaan kun tiirailen että ...ei kai tuttuja näy, VOI EI TUOLLA ON JOKU TUTTU OMG äkkiä piiloon...
   Mutta. Sellanen juttu että lonkatkaa! Se on kivaa! Se on ihanaa! Tulee ihanan vapaa olo, hyvin tyydyttävää puuhaa.

Joku karman laki tai jotain

Sarja asioita, jotka ovat tulleet takaisin menneisyydestäni minua kummittelemaan.                                     Feidasin joskus vähän liikaa ihmisiä. Monessa eri tapauksessa, eräs tyyppi meinas jopa sen takia menettää henkensä, tavallaan. Nyt sit täs viikon aikana kaikki on feidaillu mua.
   Soitin eräänä iltana noin 20:lle eri henkilölle. Ketään ei kiinnostanu, tai jos kiinnosti ni ei päässy.
  Sit ku menin Alppipuistoon harhailemaan, löysin kaveriporukan, johon olisin voinut mennä mutta olin menneisyydessäni ollut erittäin kusipäinen yhdelle tämän kaveriporukan jäsenistä, joka nähdessäni minut käänsi katseensa pois. Kävelin eteen päin. Sitten yksi heistä soitti minulle, että tule moikkamaan. Epäröin, mutta lähdin kuitenkin kävelemään hänen luokseen, koska muut kaveriporukasta olivat väliaikaisesti poissa hänen luotaan. Juttelin hänen kanssaan. Koko ajan teki mieli lähteä ettei tarvitsisi kohdata sitä tyyppiä joka kohta saapuisi.
   Kun hän saapui, kuitenkin tarjosin savuketta ja pyysin hänet puhumaan itseni kanssa sivummalle. Selitin hänelle yksinkertaisesti aika kattavasti elämästäni jotain yleishuttua jotta hän ymmärtäisi. Pyysin anteeksi. Hän tuntui antavan jollain tasolla anteeksi. Ainakin nyt olin rehellinen, vaikka en voi tietää sainko hyväksyntää.
   Sitten. Törmäsin erääseen tyttöön jota pelkäsin, koska näin oman turhamaisen ja typerän puoleni häneen liittyvissä muistoissa. En ollut tavannut häntä noin puoleen vuoteen. Ensimmäistä kertaa pakenin, mutta toisella kerralla rohkaisin itseni ja menin juttelemaan. Tuli parempi mieli kun tajusin että asiat oli kuopattuja ja unohdettuja.
   Tapasin myös erään ihmisen joka herättää minussa vihantunteita (häntäkään en ole nähnyt kuukausiin). Kun hän meni tekemään jotain todella typerää ja sai raivot niskalleen, katsoin näytöstä ja totesin että hän ei välttämättä ansaitse niitä mutta maailman radallaan pysymiseen tarvitaan pieniä ohjelmapäivityksiä.
   Kestoihastukseni leikki minulla. Ei ollut sitä pitkään aikaan tehnyt. Ehkä mä sen ansaitsin, tajutakseni ettei aina ole niin helppoa olla olematta draamaileva teini.
   Eräs ihastuttava naishenkilö playasi minua. En koskaan ole mukana jos joku haluaa pelata, olen aina ulkopuolella. Itse vain leikin. Sitten sain ystävältäni haukkuja, jotka pureutuivat hyvin syvälle ehkä tietyn mielentilan, ehkä ystävyyttämme purkavan rakenteen takia.
   Lisäksi sain tietää talvella kuolleen ystäväni kuolinsyyn. Pääsin tietystä ahdistuksesta, vaikka tietysti aina hieman pistää miettimään.
   Luulen että nyt puuttuu vain se, että eräs ihminen pakotettaisiin puhumaan kanssani. Elämäni suurimpiin traumoihin kuuluva tapahtuma ei ole saanut mitään pienintäkään selvitystä mistään suunnasta, tiedän vain, että ihmiset puhuvat minusta paljon pahaa sen takia.

Tää nyt on vähän hassua

Oon ollu enemmän tai vähemmän päihtynyt tässä vähän liian pitkään ja jotenkin tänäänkin kutsuu pieni pään stimuloiminen. Mulla on hyvä fiilis silti.
   Tapasin eilen ihanan tytön. Tai no, monta ihanaa tyttöä. Mutta varsinkin yhden. Mulla on sellanen tunne että kerrankin tulee jonkinnäköinen sellainen suhde, josta mun ei tartti saada mitään omantunnontuskia tai kukaan ei ala draamailee tai mitään. Mä luulen että mä saan olla ihan viattomana laastaripoikana. Ajatus tuntuu ihan hyvältä.
   Oon nykyään ihan koukussa UZVAan. Uoma on soinu tässä nyt koko kesäloman ajan joka päivä ainakin yhen kerran läpi. Kuulostaa niin pirun hyvältä, tulee hyvä olo kun kuuntelee. =)

   Pitäiskö mennä kuntoilemaan.

Mielenkiintoista

Merenpohja säteilee kirkkaana allani. Laineet muodostavat kirkkaampia kohtia ja varjoja kivien väliin. Hiukseni ovat ne laineet. Olen osa sitä maisemaa. Kehoani ei ole. Pian alkaa tuulla kovaa ja lennän tunnelissa, jossa viininpunaiset verhonkankaat liehuvat ympärilläni kuvitteellisen ilman myrskytessä todistaen että nyt olen oman pääni sisällä ja tulen olemaan vielä pitkän hetken. Aina välillä tyttö huutaa minulle jotain. Otan kännykän käteeni ja laitan Overture 1928:n soimaan. Liidän. Lennän. Leijun. Sukellan. D5... ...A5....  ...B5.... ...Soolo.
"You can't dance... aahahahahhahaahahaahahaHHAHAHAHHAHA...!"

hihiiiii

Olen tässä vaan huomannut että kaloritarpeeni on aivojeni mielestä about kaks kertaa suurempi ku mun ruumiin mielestä. Vittu. Kuulostan kaiken lisäksi ihan lissulta ku valitan tästä mutta kun mua ahdistaa koska mä en ihan oikeasti osaa hallita itseäni näissä tuntemuksissa ja ei muuten mut MUN TERVEYS MENEE, SAATANA SOIKOON! Mä kuolen viiskymppisenä veritulppaan tai johonkin ku mun elimistö on täynnä rasvaa ja suolaa ja mun lihakset ei toimi ja mun keuhkot on paskana tupakoinnin takia.
     Mä ihan oikeasti voisin harkita jotain ammattiapua. Tai ihan vaan itse tehdä jotain. Mut päädyn aina tähän samaan tilanteeseen, että mulla on taas joku ongelma. Mulla on tässä joku tällainen kehää kiertävä elämäntapa.
    Väsyttää ja nälättää ja pelkään ruokaa ja vedän kahvia jotta ei olisi nälkä ja on kipeä olo. Kävin tänään muuten liikkatunnilla. Jeejee.
   MUTTA NYT ILOISEMPAAN AIHEESEEN! DEVININ KEIKKA!

    Se keikka oli aivan loistava.

Mä sain varmaankin joka biisin aikana musiikkiorgasmin ja oli vaan ihan sika ihanaa hyppiä ja pomppia ja tanssata ihmisten seassa ja kuunnella mulle semi uutta musaa joka kuitenkin ehti ennen tota keikkaa jonku parin tunnin kuuntelulla tulla osaksi mun musamakua. Ja siis kun ne soitti viimeisenä Bend It Like Benderin (katso viime blogimerkintä), Devin otti ihmisiä lavalle tanssimaan ja laulamaan ja siis HERRAJUMALA SE OLI IHANAA mut outoa oli se, että mä olin siinä viiden metrin säteellä itsestäni ainoa joka tanssi sen viimeisen biisin aikana, ku olin käyny vessassa juomassa ja joutunu sivummalle siitä paikasta missä olin alunperin. Rakastuin Deviniin. Ja ANNEKE oli ihan VITUN LOISTAVA LAULAJA!!! SE OLI LIVENÄ VIELÄ ENEMMÄN PARHAUTTA KU LEVYLLÄ!!!!!!!! Ayreonista kaksi ihanaa laulajaa, mitä enempää voi toivoa. 

Kenties kännykkää jonka saan huomenna. Vihdoinkin. Ihan sen takia että nykyinen lagaa ihan vitusti.

Hei heiheihei hiehiehieh ihe ih hyvää päivänjatkoa. : )

Dear god (yeah I know I don't even believe in god)
The only thing I ask of you is to hold her when I'm not around
When I'm much too far away
Mielin määrin kahvia ja tupakkaa.
Mielin määrin Kahvia ja Tupakkaa.
Musiikkia. Paljon musiikkia. Tänään Devin Townsendin keikka kaapelilla. Jumalauta mitkä kylmät väreet mulla tulee olemaan, kaksi, siis KAKSI Ayreonin laulajaa!!!! Suomessa!!!! Toinen niistä on se naislaulaja joka hokee "Forever we cry/ Forever we die/ Forever we live a lie/ Forever passing by...", jos en väärin muista. Se on kai lämppärinä. En oo hirveesti perillä. Mutta se naislaulaja joka laulaa The Devin Townsend Projectissa. Vasta kahden tunnin päästä koulua. Voin chillata.

Noniin vihdoinkin

Viha

juon paakkuista, eltaantunutta ja haisevaa nestettä kuin se olisi elämäni tarkoitus
juon sitä niin ahnaasti, että sitä roiskuu kaulalleni, rinnalleni, olkapäilleni, niskaani ja elämääni
kun pullo on juotu
hävettää
kaduttaa
näen ratkaisettoman yhtälön edessäni
tahdon lisää

Huomaamattani

Ensimmäistä kertaa elämäni aikana (jos ei ala-astetta lasketa) haluan kostaa.
En aio enää niellä enempää. Vihani vankina. Kohta pääsen vapaaksi.
http://www.youtube.com/watch?v=8de2W3rtZsA

Painajaisia

Näen unta, että isäni tulehdus leviää ja hän näyttää ufolta.
Näen unta, että juoksen keittiössä ottamassa drinkkejä (lasi vettä, tilkka astianpesuainetta) ja muistan hississä hengaillessani, että astianpesuaine ei ole täysin myrkytöntä. Trippaan aika pahasti, kaikki vääristyy ja ääneni menee bossin säröpedaalin läpi ja menetän hallinnan ja kun se nousee korkeammalle, herään.
Näen unta, että Joku napauttaa veistä pöydänreunaan ja siitä lähtee päässä soiva ääni, joka soi vielä kauan sen jälkeen kun olen herännyt.

Vihdoinkin sain siivottua. Puhun Minnin kanssa puhelimessa. Jeejee

spontaania

Hassua. Nyt tästä persoonahakkeroinnista on tullut tiedostettua toimintaa.
Mikä olisi parempaa kuin perjantai, sauna, olutta, sikareita, INCEPTION JOKA ON VITUN MAHTAVA LEFFA, hengailua paikoissa jossa ei tule hengattua ja mikä tärkeintä, kivoja kavereita ympärillä sekä diippejä ja ei niin diippejä keskusteluja kaikesta mahdollisesta.
   Tajusin että aion lopettaa tupakoinnin aika pian, tai vähentää radikaalisti. Tuli tänään hölmö olo kun säädin itselleni uuden topan Manitouta, joka on kyllä helvetin kivaa ja näin, mutta SE MAKSAA. Olisin voinut ostaa jotain muutakin. Tupakka myöskin jumittaa, enkä oikein haluis sellaista turhaa jumitusta, joka vaan estää kaikkien mukavien asioiden prosessoimista päässä.
   Ostin itselleni myös piipun. Siinä ei ole minkäänlaista filtteriä, eikä edes ritilää, joka on hieman kusista. Olin luova ja keksin bussissa että voin asettaa filtterin sinne putkeen, jolloin siitä voi polttaa tupakkia samalla tavalla kuin sätkästäkin.
   Tomin faija oli tosi jees, se ei kuumotellu mitään ja laitto meille safkaa ja katto meidän kanssa leffaa ja heitti läppää ja ei ollu sellanen vittumainen kurttuäijä joita löytyy ihan liikaa Suomesta.
   Mitä vittua mä oikeasti sählään hömhömhöm ei näin ei näin ei näin en mä oikeasti voi olla näin tyhmä...
Jos kiinnostaa ni tulkaa kysymään

unohtaen tällä kertaa

Today I am searching for it
A feeling that won't go away
Today I am searching for
The one that I only know
Trying to break free
(Metropolis part 2- Scenes From A Memory, Strange Deja Vu)
    En tiedä mitä on tapahtunut mutta tänään sieluni ilmeisesti vaelsi aika monen ihmisen aivoissa ja mitä helvettiä siis superempatia tai jotain
en tahdo tietää enempää jostain Japanin ydinturmasta koska mun aivot on kehittänyt jonkun kyvyn mennä toisen ihmisen sisään ihan konkreettisesti ja nähdä asiat ihan konkreettisesti juuri niin kuin se ihminen ne näkee.
(O_O)            (O_O)           (O_O)
    Tämä ei edes ole mitään tekotaiteellista höpinää vaan näin vaan kävi.
Jännää. Tiedostamaton toiminta, kun näen jonkun ihmisen, näen ilmeisesti hänen asennostaan, ilmeistä, ryhdistä ja muusta että mielialalla hän on ja se tunne siirtyy suoraan minuun. Hmmhmmmmhmhmhmhmhm.
Kyllä mulla nyt on aina ollut taipumusta itsellenikin haitalliseen empatiaan mutta tämä nyt on jotain ihan outoa ja tämä mahdollistaa itse asiassa aika paljon asioita ja MITÄ VITTUA.
En muuten tiiä pitäiskö tästä ylipäätään kirjoittaa tänne blogiin mutta ihan sama.
   Henkinen taasapaino on muuten nykyään aika hyvä. Tai no siis "tasapaino", lol, mulla on siis suomeksi sanottuna hyvä olo. En vieläkään jaksa oikeesti kunnolla kirjottaa vaan kuuntelen vaan musaa ja höpötän.  Koulujutut on aika hyvin tasapainossa. Kaseja, ysejä, kymppejä tulee. Keskiarvo saattaa nousta 8,5:een päättäriin. Ei enää ahdista. Lomakkeetkin on jo lähetetty kouluihin.
   Eilen muuten keksin yhen erittäin hauskankuuloisen riffin. Ja nyt kykenen taas soittamiseenkin, sormi ei enää oo niin kipee. Heikin kanssa keskiviikkona saatiin siitä mun yhestä riffistä hauskat jammailut irti, katotaan lähteekö tosta mun uudesta (joka on semisti hauskempi ku se toinen).
Perfection exists. Consciousness has been extended to the point where it no longer rules itself and notices that it never has.

Ja näin käy kun on kova jätkä ja jää illaksi kotiin harjoittelemaan.

Kaverini Tomi oli meillä koulun jälkeen. Syötiin nuudeleita, soiteltiin kitaraa ja Tomi opetti mulle erään olennaisen osan Dream Theaterin The Count Of Tuscany:sta. Oon tooooosi tyytyväinen kun opin sen. Rakastan sitä kappaletta. Tomi myös opetti hänen itsensä säveltämiä juttuja ja ne oli ihan sairaan ihania, tykkäsin.
  No siis. Munhan piti tämän jälkeen jäädä kotiin "harjoittelemaan Daniilin säveltämää biisiä". Sitten siinä datailen ja soittelen sitä mun opettelemaa riffiä etc... (saamaton poika, juu)
  Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, on kulunut monta tuntia ja kello on jo puoli kuusi. Otan esiin kitaran, viritän sen siihen outoon vireeseen joka oli niissä tabeissa mitkä herra Iakovlev mulle mailasi. Saan pari ensimmäistä tabiriviä soitettua kunnes verrytellessäni eräällä slideharjoituksella ylä-E meni mun kynnen alle.
  Ai vittu.
  Paljon tuli verta ja alko huipata ja näin mut se lopetti jo vuotamisen. Mut kitaraa en sit ilmeisesti tänä iltana enää soita ku on niin kipee.
   Tupakit loppu ja en käyny soihdussa. Kaksi lievää addiktiota tyydyttämättä. Mut ihan positiivisia vaikutuksia on tällä tilanteella varmasti. Eilen muuten poltin chessun vihreetä yhen ja maistu ihan vitun pahalta kun on tottunu TUPAKKAAN eikä tupakan, PAPERIN, TERVAN, AMMONIAKIN, MAKUAINEIDEN ja muun sekoitukseen.
   Koulu menee semi hyvin, kasit bilsan ja ruotsin kokeista. Olisin kyl molemmista toivonu ysii mutku mutku mutku en lukenu (miks vitussa en lukenu) ja olin väsyny koetilanteessa (miks vitussa en nukkunu edellisenä yönä).
   Huomioon ottaen kaiken jännän mulla menee tällä hetkellä ihan helvetin hyvin. Suninmymouthia ikävä mutta onneksi ens viikon viikonloppuna (ikuisuuden päästä) näen taas rakkaani. Ainiin, lopetan syvällisen avautumiseni siihen, että päätin alkaa taas käydä liikkatunneilla sit ku koulu-uinti loppuu.

No jos Sonja käskee niin pakkohan se on.

Ryhdyin tähänkin. Tulette nauttimaan blogini lukemisesta, jos jaksan kirjoittaa. Varmasti.
Olen tällainen outo "hippi", tekotaiteellinen, välillä vähän taiteellinenkin, mietiskelevä.
FAKE
N
GAY