unohtaen tällä kertaa

Today I am searching for it
A feeling that won't go away
Today I am searching for
The one that I only know
Trying to break free
(Metropolis part 2- Scenes From A Memory, Strange Deja Vu)
    En tiedä mitä on tapahtunut mutta tänään sieluni ilmeisesti vaelsi aika monen ihmisen aivoissa ja mitä helvettiä siis superempatia tai jotain
en tahdo tietää enempää jostain Japanin ydinturmasta koska mun aivot on kehittänyt jonkun kyvyn mennä toisen ihmisen sisään ihan konkreettisesti ja nähdä asiat ihan konkreettisesti juuri niin kuin se ihminen ne näkee.
(O_O)            (O_O)           (O_O)
    Tämä ei edes ole mitään tekotaiteellista höpinää vaan näin vaan kävi.
Jännää. Tiedostamaton toiminta, kun näen jonkun ihmisen, näen ilmeisesti hänen asennostaan, ilmeistä, ryhdistä ja muusta että mielialalla hän on ja se tunne siirtyy suoraan minuun. Hmmhmmmmhmhmhmhmhm.
Kyllä mulla nyt on aina ollut taipumusta itsellenikin haitalliseen empatiaan mutta tämä nyt on jotain ihan outoa ja tämä mahdollistaa itse asiassa aika paljon asioita ja MITÄ VITTUA.
En muuten tiiä pitäiskö tästä ylipäätään kirjoittaa tänne blogiin mutta ihan sama.
   Henkinen taasapaino on muuten nykyään aika hyvä. Tai no siis "tasapaino", lol, mulla on siis suomeksi sanottuna hyvä olo. En vieläkään jaksa oikeesti kunnolla kirjottaa vaan kuuntelen vaan musaa ja höpötän.  Koulujutut on aika hyvin tasapainossa. Kaseja, ysejä, kymppejä tulee. Keskiarvo saattaa nousta 8,5:een päättäriin. Ei enää ahdista. Lomakkeetkin on jo lähetetty kouluihin.
   Eilen muuten keksin yhen erittäin hauskankuuloisen riffin. Ja nyt kykenen taas soittamiseenkin, sormi ei enää oo niin kipee. Heikin kanssa keskiviikkona saatiin siitä mun yhestä riffistä hauskat jammailut irti, katotaan lähteekö tosta mun uudesta (joka on semisti hauskempi ku se toinen).
Perfection exists. Consciousness has been extended to the point where it no longer rules itself and notices that it never has.