Kaverini Tomi oli meillä koulun jälkeen. Syötiin nuudeleita, soiteltiin kitaraa ja Tomi opetti mulle erään olennaisen osan Dream Theaterin The Count Of Tuscany:sta. Oon tooooosi tyytyväinen kun opin sen. Rakastan sitä kappaletta. Tomi myös opetti hänen itsensä säveltämiä juttuja ja ne oli ihan sairaan ihania, tykkäsin.
No siis. Munhan piti tämän jälkeen jäädä kotiin "harjoittelemaan Daniilin säveltämää biisiä". Sitten siinä datailen ja soittelen sitä mun opettelemaa riffiä etc... (saamaton poika, juu)
Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, on kulunut monta tuntia ja kello on jo puoli kuusi. Otan esiin kitaran, viritän sen siihen outoon vireeseen joka oli niissä tabeissa mitkä herra Iakovlev mulle mailasi. Saan pari ensimmäistä tabiriviä soitettua kunnes verrytellessäni eräällä slideharjoituksella ylä-E meni mun kynnen alle.
Ai vittu.
Paljon tuli verta ja alko huipata ja näin mut se lopetti jo vuotamisen. Mut kitaraa en sit ilmeisesti tänä iltana enää soita ku on niin kipee.
Tupakit loppu ja en käyny soihdussa. Kaksi lievää addiktiota tyydyttämättä. Mut ihan positiivisia vaikutuksia on tällä tilanteella varmasti. Eilen muuten poltin chessun vihreetä yhen ja maistu ihan vitun pahalta kun on tottunu TUPAKKAAN eikä tupakan, PAPERIN, TERVAN, AMMONIAKIN, MAKUAINEIDEN ja muun sekoitukseen.
Koulu menee semi hyvin, kasit bilsan ja ruotsin kokeista. Olisin kyl molemmista toivonu ysii mutku mutku mutku en lukenu (miks vitussa en lukenu) ja olin väsyny koetilanteessa (miks vitussa en nukkunu edellisenä yönä).
Huomioon ottaen kaiken jännän mulla menee tällä hetkellä ihan helvetin hyvin. Suninmymouthia ikävä mutta onneksi ens viikon viikonloppuna (ikuisuuden päästä) näen taas rakkaani. Ainiin, lopetan syvällisen avautumiseni siihen, että päätin alkaa taas käydä liikkatunneilla sit ku koulu-uinti loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti